Seikkailupäivä ja kuvatuksia

Eilen oli ensimmäinen virallinen seikkailupäivä, joten sen kunniaksi ensimmäinen "kunnollinen" blogipäivitys :)

Heti aamupalan jälkeen vuokrasimme nimittäin skootterin. Olimme pohjustaneet mopolla ajelua Stella jo muutamana edellisenä päivänä kyselemällä haluaisiko tyttö tulla isin kyytiin, ja kovin innokkaasti neiti aina vakuutteli, että "JOO!". Noh, eipä tilannetta voinut enempää kuivaharjoitella, joten vuokrasimme hotelliltamme menopelin päiväksi. Yritimme metsästää lasten kypärää ympäri kylää, mutta kenelläkään ei ollut pikkukypäröitä tarjolla. Joten pyysimme kaikki mahdolliset liikenneturvallisuuteen vaikuttavat henkiolennot avuksi ja herran haltuun! Mietimme keskenämme miten matkaaminen oikein onnistuisi, kun Stella sanoi: "Isi istuu ja minä seison isin edessä." Jaahas, homma on siis sitä myöten selvä. Sämy ja Stella tekivät muutaman harjoittelurundin hotellin pihatiellä ja neiti osoittautui vanhaksi tekijäksi: Stellan pituus riitti juuri siihen, että nenänpää näkyi mittaritaulun yli ja pikkuruiset kätöset lepäsivät pehmusteena mittarin ja leuan välissä. Tämä harjoittelukierros on kuvattu seuraavana päivänä uudemmalla ja hienommalla mopolla.

 
 

 Ja eikun matkaan! Stella matkusti alkumatkan seisoen Sämyn edessä, mutta parin ensimmäisen pysähdyksen jälkeen halusi matkata välissämme. Tässä muikeat hymyt näköalatasanteelta sekä upea merimaisema.

 

Thaimaassa liikenteen tekevät haasteelliseksi vasemmanpuoleinen liikenne, väljät liikennesäännöt (esim. villit ohitukset ja omituiset ryhmittymiset risteyksissä), lukuisat tiellä viihtyvät elukat (koirat, apinat, mullikat, käärmeet, norsut...), JÄRJETTÖMÄT ylä- ja alamäet (Koh Chang on todella mäkistä maastoa ja tiukimmissa kohdissa tiet ovat tiuhaa ja kapeaa serpentiiniä) ja yllärit tien kunnossa. Joten kehoitin varsinkin alkumatkasta kuskiamme rauhallisuuteen ja tarkkaavaisuuteen, kunnes huomasin matkanteon sujuvan hyvin eikä miljoonat vaarat uhanneetkaan meitä. Toki täällä näkee aina silloin tällöin moottoripyörällä kaatuneita länsimaalaisia, mutta he ovat poikkeuksetta nuoria miehiä, jotka ovat jurripäissään kaatuneet mopolla, mahdollisesti ajaessaan pilkkopimeillä teillä auringonlaskun jälkeen. Meillä oli toki tarkoitus saapua takaisin hotellille päivänvalon aikaan, joten kotiväki siellä voi jatkaa rauhallisin mielin lukemista. 

Skoottereiden kunto täällä on yllättävän hyvä ja niitä voi vuokrata melkeinpä mistä tahansa. Läheisestä kylästä olisimme saaneet lähes pistämättömän menokin, mutta hotellilta saimme tietysti sen kaikkein rähjäisimmän, jolla oli ajettu vaatimattomat 47 000 km. Normaali päivävuokra moposta on kohtuulliset 5 €/pvä, kuntoon katsomatta. Tankkaukset hoituvat kätevästi paikallisissa bensakioskeilla, joissa bensa on pullotettu käytettyihin litran viskipulloihin. Hinta on n. 1 €/l, joten mopon kulutuksella yhdellä litralla ajaa 30-40 km.

Eväsostosten jälkeen köröttelimme muutaman kilometrin matkan Klong Plu -vesiputokselle, joka on helposti saavutettavissa n. 500 m kävelymatkan päässä parkkipaikasta. Polku oli kivikkoinen ja paikoitellen mäkinen joten Sämy sai kantaa Stellaa suurimman osan matkasta. Vastaan tuli muita turisteja, joista suurin osa taisi olla itänaapuristamme. Heidät tunnistaa, jos ei naisten yltiönaisellisesta tyylistä, niin miesten niukkaakin niukemmista Speedo-uikkareista tai tiukista minishortseista. Ne kun näyttävät olevan jokapaikanasusteet heikäläisillä.

Kävely viidakon läpi oli mukava kokemus, sillä ilma oli kohtuullisen viileä ja metsä tuoksui raikkaalta. Lämpötilat täällä ovat olleet muutenkin kohtuullisen siedettävällä tasolla. Päivällä on toki kuumaa ja helteistä, mutta ollaan silti max 35 asteen paikkeilla, ja merituuli viilentää mukavasti. Yöt viilenevät aavistuksen, joten tämän hetkisessäkin majoituksessa pärjäämme ilman ilmastointia, kattotuulettimen pitäessä ilman liikkeessä. Yhtenä yönä heräsimme ukonilmaan, joka leiskutti salamoita päällämme, mutta varsinaiset jyrähdykset kuuluivat kyllä kovin kaukaisilta. Vettä tuli tuolloin todella rankasti ja sateen jälkeen pieni majamme oli kuin höyrysauna. Muuten täällä on ollut poutaista ja täydellinen lomasää. Juttelimme eilen australialaismiehen kanssa, joka kertoi, että Phuketissa on tällä hetkellä sietämättömän kuuma, sillä siellä ei kuulemma tuule laisinkaan.

Vesiputouksella nautimme viilentävästä vedestä kahlailemalla matalissa altaissa. Ylemmässä altaassa olisi voinut sukellella, mutta me tyydyimme matalampiin "kokoperheenaltaisiin". Jyrkät kallioseinät tekivät minuun vaikutuksen: upea energia moisissa ikiaikaisissa muodostelmissa. Mahtavan maadoittava paikka!


Paluumatkalla isolle tielle pysähdyimme elefanttitarhan luona ja kävimme tutustumassa vauvanorsuun ja yhteen isompaan elefanttiin. Fanteille sai ostaa 50B:n (1,25 €) hedelmäkorin, josta sai syöttää banaaneja ja miniananaksia. Näppärästi norsut nappasivat hedelmät kärsäänsä ja veivät suuhunsa. Pikkunorsu herätti vähän pahaa mieltä, ainakin minussa, raukka kun näytti niin surulliselta. Jätimme harkintaan tunnin norsuajelun. Täytyy pehmittää ajatusta Stellalla, sillä kyyti on kieltämättä aika keinuvaista.





Lounasta teki jo kovasti mieli, joten lähdimme etsimään purtavaa. Seuraava kylä pohjoiseen oli Chai Chet, jonka ranta näkyi tielle, mutta sinne ei kulkenut kunnollista tietä. Sämy kurvasi rohkeasti tien tapaiselle ja hyppäsimme Stellan kanssa kyydistä kun pehmoinen hiekka alkoi pöllytä siihen malliin että mopon matka hyytyy täysin jos olemme kaikki kyydissä. Ranta osoittautuikin aivan mahtavan hienoksi! Ranta oli pitkä, rauhallinen, hiekka hienonhienoa, vesi puhdasta ja turkoosia, aallot olivat matalat ja ranta syveni todella hitaasti. Asettauduimme rantakuppilan pöytään ja tilasimme apetta. Ravintolassa oli vilskettä, mutta muuten ranta vaikutti todella tyhjältä: tännehän voisi tulla toistekin... Lounastuksen jälkeen heitimme rantsuvaihteen päälle ja nautimme olostamme rannassa kasvavan puun varjossa. Perinteisten mörköjen rakentelun ja uiskenteluiden jälkeen hieman punoittavin nahoin (Stella on edelleenkin vitivalkoinen, hih!) päätimme lähteä takaisin hotellille.

Puolessa välissä 20 min kotimatkaa huomasin pikkuneidin silmien olevan kiinni: tyttökulta oli nukahtanut väliimme mopon selkään. Aamuseiskalta kun on herännyt, koko päivän seikkaillut paikasta toiseen ilman päiväunia ja vielä kun istuu tasaisesti hurisevan mopon kyydissä, ihmekö tuo että alkaa vähän luomia painaa. Stella ehti nukkua pienet torkut ennenkuin kaarsimme takaisin hotellimme pihaan. Olipa valtaisan hauska päivä!

Edellisen päivän kuvasaldoa, olkaapa hyvät :)

Soodavesi on koko perheen suosikki, ja Stellan mielestä parasta oli kun kerran saatiin kaksi pilliä. Viilentävää, kerrassaan! Toinen suosikki on tuorepuristettu appelsiinimehu.

 "Koko kylä" kerääntyy rannalle iltaisin ihailemaan auringonlaskua. Aurinko laskee täällä klo 18 maissa. Kuuden jälkeen iskevät hyttyset, joten siinä vaiheessa on hyvä siirtyä ravintolan puolelle tai levittää Offit nilkkoihin.

 Stella ilakoi laskuveden aikaan muodostuvista "poluista", ja jaksoi juoksennella edestakaisin lätäköissä. Aarteita olivat myös simpukat, joita laskuvesi paljasti hiekan seasta.

 Hotellimme rantaravintola ilta-auringossa. Henkilökunta tekee todella pitkiä päiviä: samat ihmiset hoitavat aamupalatarjoilun, lounaan ja illallisen. Osasta porukasta kyllä huomaa, että työ vaatii veronsa: ilmeet eivät ole aina niin aurinkoisia. Ja se täytyy sanoa, että uskomattoman huonosti täällä puhutaan englantia. Luulisi kielitaidon tarttuvan väkisinkin, kun päivät pitkät työskentelee turistien kanssa, mutta silti osa porukasta ei osaa englantia sanaakaan. Mutta pääsääntöisesti ihmiset täällä ovat todella ystävällisiä ja aurinkoisia. Ja tietysti Stella saa paljon iloista huomiota, joka neidin tässä kehitysvaiheessa saattaa olla vähän hämmentävää; tyttö kun on niin kovin ujo ja arkailee tuntemattomia. Ei puhettakaan että menisi kenenkään vieraan syliin, niin kuin innoissaan teki Indonesiassa ollessamme.

 Maukas illallinen: BBQ-katkarapuja, valkosipulileipää ja salaattia. Nams! Thaimaalainen ruoka on kyllä niin maittavaa. Ihania makuelämyksiä olemme saaneet kokea.

 Pikku hirviömme! Ranskalaiset ja ketsuppi maistuvat :) Vähän on ruoka huonosti maittanut neidille, mutta vesi, tuorepuristetut mehut, pillimaito ja hedelmät menevät mainiosti alas, joten hyvissä lihoissa täällä taidetaan kaikki olla. Sämyllekin on tullut "sympatiakiloja" raskauteni johdosta ;)

 Lämpimiä halauksia kaikille, SsSx