Long Beach ja Koh Maak'n saari

Nettiyhteyksien kanssa on ollut ongelmia, joten emme ole saaneet kuvia ladattua aiemmin. Mutta toisaalta eipä tässä ole ollut sopivaa hetkeä kirjoitteluunkaan. Kumman ”kiireisiä” nämä lomapäivät ;) Kuvien lataaminen onnistuu täältä hyvin nihkeästi, joten laitan nyt tämän tekstin ja muutaman kuvan. Loput tulevat viiveellä :)

Vuokrasimme mopon myös viimeisenä Koh Chang-päivänämme. Köröttelimme taas kohti pohjoista jossa tiesimme hyvän rantsun olevan. Pysähdyimme matkalla ostamaan hellehattua minulle, ja kuulostelimme omituista rumpujen pauketta, joka tuntui tulevan lähemmäksi. Pian kadulle ilmestyikin juhlakulkue, joka juhlisti kiinalaista uuttavuotta ja alkavaa lohikäärmeen vuotta. Lohikäärme kulki kulkueen etunenässä ja äänekkäät rummuttajat seurasivat sitä. Stella seurasi kulkuetta kiinnostuneena kun se oli kauempana, mutta kun kulkue pysähtyi kohdallemme neiti sai hepulin ja kipusi hysteerisesti itkien syliini. Kieltämättä rummutus oli äänekästä ja ehkäpä lohikäärmekin oli hurja pienen mielestä. Tarinaa sitten puitiinkin koko päivä, ja seuraavakin: ”Ensin tuli lohikäärme ja rummut, sitten Stella pelästyi ja alkoi itkeä. Sen jälkeen lähdettiin karkuun ja mentiin piiloon kyltin taakse, ja isi haki mopon jolla ajettiin pakoon uimarannalle.” Seikkailua kerrakseen!

Päädyimme edelliseltä päivältä tutulle Long Beachille, joka rauhallisuudellaan veti puoleensa. Lounasaikaan istuimme rantaravintolassa ja ehdimme juuri tehdä tilauksen kun ensimmäiset sadepisarat putosivat päällemme. Sämy lähti hakemaan tavaroitamme, sillä vajaan minuutin kuluttua sade putosi täydellä voimalla päällemme. Naureskellen asiakkaat ja henkilökunta siirsivät tuolit ja pöydät katoksen alle ja syötyämme saimmekin nauttia taas kirkkaasta taivaasta ja seljenneestä ilmasta. Sade loppui yhtä äkisti kuin oli alkanutkin.

Koh Chang tuntui koetulta, joten oli aika siirtyä eteenpäin. Tavoitteenamme oli herätä ajoissa ja ehtiä aamuyhdeksän lauttaan ja sillä viereiselle Koh Maak'n saarelle. Stella kuitenkin oksensi aamuyöstä muutamaan otteeseen, joten päätimme suosiolla nukkua pidempään ja katsoa aamulla tytön tilannetta. Olisikohan illalla syönyt liikaa kasvispitsaa, sillä aamukahdeksalta herättyämme neiti oli oma pirteä itsensä eikä valittanut vatsaansa. Tilannearvion jälkeen päätimme lähteä Bang Bao'n lauttarantaan ja ottaa seuraava lautta Koh Maak'lle. Vähän vaisu tyttö sylissäni matkasimme jälleen avolava-auton lavalla ja odotimme innolla maisemanvaihdosta.

Bang Bao'ssa selvisi, että seuraavat pikaveneet olivat täynnä, mutta saimme paikat klo 12 veneeseen. Ehtisimme siis hyvin syödä aamupalan ja Stella saisi ottaa rauhallisesti. Koh Chang'lta pääsee siis hitaammalla ja halvemmalla lautalla naapurisaarille, mutta myös punaisilla ”pikaliippariveneillä”, joihin mahtuu arviolta 25 hlöä + matkatavarat. Sellaiseen mekin siis pakkauduimme. Saimme hyvät paikat varjon puolelta, vaikka vajaan puolen tunnin matka ei kauhealle auringonpaisteelle olisikaan altistanut. Veneen irrotua satamasta kuski painoi kaasun pohjaan ja kaksi 200 heppaista moottoria antoi veneelle kunnon vauhdin. Stella oli edelleenkin väsyneen oloinen, ja kyselin säännöllisin väliajoin onko huono olo. Pääsimme kuitenkin kunnialla perille, ja tyttö reipastui saatuamme maata jalkojen alle.

Koh Maak on huomattavasti pienempi saari kuin Koh Chang. Saarella asuu n. 50 perhettä, jotka elävät turismista, kalastuksesta ja kookoksen viljelystä. Saari on todella paljon rauhallisempi kuin Chang, osaksi myös sen vuoksi, että tiet ovat paikoitellen todella pieniä kärrypolkuja ja autoja on vähän. Saaren pisin ranta White Beach on saaren eteläpuolella, ja sinne ovatkin sijoittuneet suurin osa hotelleista. Olimme varanneet huoneen saaren itäpuolelta sijaitsevasta Ao Pong-bungalowhotellista. Hotellin seitsemän bungalowia sijaitsivat korallirannan yläpuolella todella kauniilla ja rauhallisella paikalla. Paikkaa piti hollantilais-thaimaalainen pari, joka oli hyvin ystävällinen. Lyhyt siirtymä Koh Chang'lta Koh Maak'lle oli kaikkinensa vienyt melkein kuusi tuntia, joten tuntui hyvältä käydä pitkästä aikaa lämpimässä suihkussa (viimeisimmissä hotelleissa on tullut vain kylmää vettä hanoista) ja ottaa torkut ilmastoidussa huoneessa. Illalla ennen auringonlaskua kävimme kävelyllä hotellin rannalla, ja totesimme rannan olevan Stellan kannalta mahdoton: pohja oli täynnä teräviä korallinpalasia, joten eipä siinä aikuinenkaan ilokseen kahlaillut. Törmäsimme rannalla suomalaiseen Peteriin, joka asusti myös hotellissa. Hän antoi meille hyviä vinkkejä lapsiystävällisistä rannoista, joten päätimme vuokrata seuraavana päivänä mopon ja seikkailla sillä.

Koh Chang'n ruuhkaisiin rantoihin verrattuna Koh Maak'n rannat tuntuivat ihanan tyhjiltä. Löysimme välillä itsemme rannalta ilman ristinsielua, mahtavaa! Kävimme myös pulikoimassa Cococape Resortin altaassa, joka oli Stellalle mieluisa paikka. Sämykin nautti reissun ensimmäisen oluensa, hirmuisen kostea reissu on siis ollut ;)












Tuoreita hedelmiä saa ostaa rantaevääksi kadunvarren myymälästä (kuva).

Sämy ja mopo bensiksellä. Ensimmäisestä mopostamme puhkesi takapyörä. ONNEKSI olimme lähellä hotellia, joten Sämy sai palattua hotlalle kahtakymppiä ajellen (kuva).












Bensiksellä oli myynnissä myös kukkoja ja kanoja. Stellaa ilahduttivat pikkutiput, jotka ovat kuvassa verkkokorin takana (kuva).

Sämy spottasi vasta-avatun Rock-ravintolan, josta oli aivan upeat näkymät ilta-auringon suuntaan. Paikka vaikutti superviihtyisältä, joten kaikki hipit siellä koti-Suomessa: mars-mars Rock'iin, bungalowit olivat avajaistarjouksena edullisia (kuva)!

Stella ihailee auringonlaskua.
















Kolme yötä vietimme Ao Pong'ssa ja sateisessa aamussa teimme siirtymän Suchanaree-hotelliin. Kuvassa Ao Pong'n ravintola aamusateessa. Parina aamuna täällä on satanut vajaan parin tunnin ajan (kuva).

Suchanareessa olemme majoittuneena Durian Tree House'en, aika perusvarusteltuun bungalowiin, mutta sijainti on aivan mahtava: ihana valkohiekkainen ranta on heti hotellin edustalla, joten aamupalan jälkeen voi kätevästi siirtyä rannalle ja viettää siinä koko päivän. Juttelimme suomalaisen miehen kanssa, joka oli ollut täällä kolme viikkoa. Mies sanoi, että hän oli syönyt kaikki ateriansa hotellin ravintolassa eikä ollut juuri poistunut sektorilta oma kuisti – ravintola – ranta. Huh huh! Sanoi ottaneensa täydellisen nollauksen työasioihin, joten paluu mahtaa olla mielenkiintoinen kun on pyörinyt noin pienellä alueella kolmen viikon ajan :) Respect vaan hänelle!

Kummasti sitä on päässyt enimmistä prinsessasyndroomista yli: tällä hetkellä nukkuminen viidakon mellastaessa ympärillä ei tee tuskaakaan ja peseytyminen kylmällä vedellä betonilattialla seisten tuntuu vaan virkistävältä. Olen superkiitollinen bungalowimme ihanan pehmeästä joustinpatjasta: parhaat yöunet taisin nukkua viime yönä!

Suchanareen ranta on aivan mahtava: pitkä, loiva, puhdas ja rauhallinen. Olemme osa paikallista ”nallekerhoa”, sillä hotelliin on majoittunut kaksi muutakin lapsiperhettä, toinen Puolasta, toinen Itävallasta. Iloisesti kokemukset vaihtuvat ja juttua riittää :) Tänään saimme toiselta perheeltä kullanarvoisia vinkkejä Koh Kood-saaresta sekä kameran korjauksesta. Oma pieni Casioni meinasi nimittäin tehdä tenän: kuvat olivat aivan ylivaloittuneita, sillä kameran suljin vaikutti menneen epäkuntoon. Linssi piti omituista rahinaa, joten ehkä hiekanjyvä oli mennyt väärään paikkaan. Itävaltalainen tuntui tietävän jotain kameroista, joten mies ensin putsasi kameraa ulkopuolelta ja alkoi siiten tutkia kameran asetuksia. Lopulta mies ja Sämy saivat säädettyä kameran toimimaan, jee! Olin jo ajatellut, että olemme kännykameran varassa loppuloman..

Tänään kävelimme iltapäiväsiestan jälkeen rantaa pitkin eteenpäin ja löysimme hauskan, rakenteilla olevan ravintolan. Coconut-nimensä mukaisesti ravintolasta sai kookospähkinöitä. Stellakin maistoi kookoksen mehua, mutta ei tuntunut tykkäävän. Virkistäväähän se on. Paikkaan oli rakenteilla bungaloweja, joten mahtavalle paikalle on tulossa uusi majoitusliike.








Paikalliset ovat viritelleet rantojen puihin isoja keinuja, joissa on kiva nauttia tuulenvireestä ja ihailla merta. Meidän ”hurjapää”-neitokainen toki uskaltautuu kyytiin, mutta kovia vauhteja ei saa ottaa, vaikka äiti istuisi vieressä ;)

Huomisen vietämme vielä täällä Koh Maak'lla ja todennäköisesti tuossa omalla rannalla, ja ylihuomiselle meillä on veneliput Koh Kood'lle. Sämy soitteli tänään itävaltalaisten suosittelemaan hotelliin ja yritti saada huonetta varatuksi, mutta sai ohjeet soitella huomenna uudestaan. Mutta todennäköisesti meidät löytää seuraavaksi S-Beach -nimisestä hotellista, osuva nimi, eikö?! ;) Pitäisi olla aivan rannalla, ja lapsiystävällinen paikka.


Halauksin, SsSx