Long Beach ja Koh Maak'n saari

Nettiyhteyksien kanssa on ollut ongelmia, joten emme ole saaneet kuvia ladattua aiemmin. Mutta toisaalta eipä tässä ole ollut sopivaa hetkeä kirjoitteluunkaan. Kumman ”kiireisiä” nämä lomapäivät ;) Kuvien lataaminen onnistuu täältä hyvin nihkeästi, joten laitan nyt tämän tekstin ja muutaman kuvan. Loput tulevat viiveellä :)

Vuokrasimme mopon myös viimeisenä Koh Chang-päivänämme. Köröttelimme taas kohti pohjoista jossa tiesimme hyvän rantsun olevan. Pysähdyimme matkalla ostamaan hellehattua minulle, ja kuulostelimme omituista rumpujen pauketta, joka tuntui tulevan lähemmäksi. Pian kadulle ilmestyikin juhlakulkue, joka juhlisti kiinalaista uuttavuotta ja alkavaa lohikäärmeen vuotta. Lohikäärme kulki kulkueen etunenässä ja äänekkäät rummuttajat seurasivat sitä. Stella seurasi kulkuetta kiinnostuneena kun se oli kauempana, mutta kun kulkue pysähtyi kohdallemme neiti sai hepulin ja kipusi hysteerisesti itkien syliini. Kieltämättä rummutus oli äänekästä ja ehkäpä lohikäärmekin oli hurja pienen mielestä. Tarinaa sitten puitiinkin koko päivä, ja seuraavakin: ”Ensin tuli lohikäärme ja rummut, sitten Stella pelästyi ja alkoi itkeä. Sen jälkeen lähdettiin karkuun ja mentiin piiloon kyltin taakse, ja isi haki mopon jolla ajettiin pakoon uimarannalle.” Seikkailua kerrakseen!

Päädyimme edelliseltä päivältä tutulle Long Beachille, joka rauhallisuudellaan veti puoleensa. Lounasaikaan istuimme rantaravintolassa ja ehdimme juuri tehdä tilauksen kun ensimmäiset sadepisarat putosivat päällemme. Sämy lähti hakemaan tavaroitamme, sillä vajaan minuutin kuluttua sade putosi täydellä voimalla päällemme. Naureskellen asiakkaat ja henkilökunta siirsivät tuolit ja pöydät katoksen alle ja syötyämme saimmekin nauttia taas kirkkaasta taivaasta ja seljenneestä ilmasta. Sade loppui yhtä äkisti kuin oli alkanutkin.

Koh Chang tuntui koetulta, joten oli aika siirtyä eteenpäin. Tavoitteenamme oli herätä ajoissa ja ehtiä aamuyhdeksän lauttaan ja sillä viereiselle Koh Maak'n saarelle. Stella kuitenkin oksensi aamuyöstä muutamaan otteeseen, joten päätimme suosiolla nukkua pidempään ja katsoa aamulla tytön tilannetta. Olisikohan illalla syönyt liikaa kasvispitsaa, sillä aamukahdeksalta herättyämme neiti oli oma pirteä itsensä eikä valittanut vatsaansa. Tilannearvion jälkeen päätimme lähteä Bang Bao'n lauttarantaan ja ottaa seuraava lautta Koh Maak'lle. Vähän vaisu tyttö sylissäni matkasimme jälleen avolava-auton lavalla ja odotimme innolla maisemanvaihdosta.

Bang Bao'ssa selvisi, että seuraavat pikaveneet olivat täynnä, mutta saimme paikat klo 12 veneeseen. Ehtisimme siis hyvin syödä aamupalan ja Stella saisi ottaa rauhallisesti. Koh Chang'lta pääsee siis hitaammalla ja halvemmalla lautalla naapurisaarille, mutta myös punaisilla ”pikaliippariveneillä”, joihin mahtuu arviolta 25 hlöä + matkatavarat. Sellaiseen mekin siis pakkauduimme. Saimme hyvät paikat varjon puolelta, vaikka vajaan puolen tunnin matka ei kauhealle auringonpaisteelle olisikaan altistanut. Veneen irrotua satamasta kuski painoi kaasun pohjaan ja kaksi 200 heppaista moottoria antoi veneelle kunnon vauhdin. Stella oli edelleenkin väsyneen oloinen, ja kyselin säännöllisin väliajoin onko huono olo. Pääsimme kuitenkin kunnialla perille, ja tyttö reipastui saatuamme maata jalkojen alle.

Koh Maak on huomattavasti pienempi saari kuin Koh Chang. Saarella asuu n. 50 perhettä, jotka elävät turismista, kalastuksesta ja kookoksen viljelystä. Saari on todella paljon rauhallisempi kuin Chang, osaksi myös sen vuoksi, että tiet ovat paikoitellen todella pieniä kärrypolkuja ja autoja on vähän. Saaren pisin ranta White Beach on saaren eteläpuolella, ja sinne ovatkin sijoittuneet suurin osa hotelleista. Olimme varanneet huoneen saaren itäpuolelta sijaitsevasta Ao Pong-bungalowhotellista. Hotellin seitsemän bungalowia sijaitsivat korallirannan yläpuolella todella kauniilla ja rauhallisella paikalla. Paikkaa piti hollantilais-thaimaalainen pari, joka oli hyvin ystävällinen. Lyhyt siirtymä Koh Chang'lta Koh Maak'lle oli kaikkinensa vienyt melkein kuusi tuntia, joten tuntui hyvältä käydä pitkästä aikaa lämpimässä suihkussa (viimeisimmissä hotelleissa on tullut vain kylmää vettä hanoista) ja ottaa torkut ilmastoidussa huoneessa. Illalla ennen auringonlaskua kävimme kävelyllä hotellin rannalla, ja totesimme rannan olevan Stellan kannalta mahdoton: pohja oli täynnä teräviä korallinpalasia, joten eipä siinä aikuinenkaan ilokseen kahlaillut. Törmäsimme rannalla suomalaiseen Peteriin, joka asusti myös hotellissa. Hän antoi meille hyviä vinkkejä lapsiystävällisistä rannoista, joten päätimme vuokrata seuraavana päivänä mopon ja seikkailla sillä.

Koh Chang'n ruuhkaisiin rantoihin verrattuna Koh Maak'n rannat tuntuivat ihanan tyhjiltä. Löysimme välillä itsemme rannalta ilman ristinsielua, mahtavaa! Kävimme myös pulikoimassa Cococape Resortin altaassa, joka oli Stellalle mieluisa paikka. Sämykin nautti reissun ensimmäisen oluensa, hirmuisen kostea reissu on siis ollut ;)












Tuoreita hedelmiä saa ostaa rantaevääksi kadunvarren myymälästä (kuva).

Sämy ja mopo bensiksellä. Ensimmäisestä mopostamme puhkesi takapyörä. ONNEKSI olimme lähellä hotellia, joten Sämy sai palattua hotlalle kahtakymppiä ajellen (kuva).












Bensiksellä oli myynnissä myös kukkoja ja kanoja. Stellaa ilahduttivat pikkutiput, jotka ovat kuvassa verkkokorin takana (kuva).

Sämy spottasi vasta-avatun Rock-ravintolan, josta oli aivan upeat näkymät ilta-auringon suuntaan. Paikka vaikutti superviihtyisältä, joten kaikki hipit siellä koti-Suomessa: mars-mars Rock'iin, bungalowit olivat avajaistarjouksena edullisia (kuva)!

Stella ihailee auringonlaskua.
















Kolme yötä vietimme Ao Pong'ssa ja sateisessa aamussa teimme siirtymän Suchanaree-hotelliin. Kuvassa Ao Pong'n ravintola aamusateessa. Parina aamuna täällä on satanut vajaan parin tunnin ajan (kuva).

Suchanareessa olemme majoittuneena Durian Tree House'en, aika perusvarusteltuun bungalowiin, mutta sijainti on aivan mahtava: ihana valkohiekkainen ranta on heti hotellin edustalla, joten aamupalan jälkeen voi kätevästi siirtyä rannalle ja viettää siinä koko päivän. Juttelimme suomalaisen miehen kanssa, joka oli ollut täällä kolme viikkoa. Mies sanoi, että hän oli syönyt kaikki ateriansa hotellin ravintolassa eikä ollut juuri poistunut sektorilta oma kuisti – ravintola – ranta. Huh huh! Sanoi ottaneensa täydellisen nollauksen työasioihin, joten paluu mahtaa olla mielenkiintoinen kun on pyörinyt noin pienellä alueella kolmen viikon ajan :) Respect vaan hänelle!

Kummasti sitä on päässyt enimmistä prinsessasyndroomista yli: tällä hetkellä nukkuminen viidakon mellastaessa ympärillä ei tee tuskaakaan ja peseytyminen kylmällä vedellä betonilattialla seisten tuntuu vaan virkistävältä. Olen superkiitollinen bungalowimme ihanan pehmeästä joustinpatjasta: parhaat yöunet taisin nukkua viime yönä!

Suchanareen ranta on aivan mahtava: pitkä, loiva, puhdas ja rauhallinen. Olemme osa paikallista ”nallekerhoa”, sillä hotelliin on majoittunut kaksi muutakin lapsiperhettä, toinen Puolasta, toinen Itävallasta. Iloisesti kokemukset vaihtuvat ja juttua riittää :) Tänään saimme toiselta perheeltä kullanarvoisia vinkkejä Koh Kood-saaresta sekä kameran korjauksesta. Oma pieni Casioni meinasi nimittäin tehdä tenän: kuvat olivat aivan ylivaloittuneita, sillä kameran suljin vaikutti menneen epäkuntoon. Linssi piti omituista rahinaa, joten ehkä hiekanjyvä oli mennyt väärään paikkaan. Itävaltalainen tuntui tietävän jotain kameroista, joten mies ensin putsasi kameraa ulkopuolelta ja alkoi siiten tutkia kameran asetuksia. Lopulta mies ja Sämy saivat säädettyä kameran toimimaan, jee! Olin jo ajatellut, että olemme kännykameran varassa loppuloman..

Tänään kävelimme iltapäiväsiestan jälkeen rantaa pitkin eteenpäin ja löysimme hauskan, rakenteilla olevan ravintolan. Coconut-nimensä mukaisesti ravintolasta sai kookospähkinöitä. Stellakin maistoi kookoksen mehua, mutta ei tuntunut tykkäävän. Virkistäväähän se on. Paikkaan oli rakenteilla bungaloweja, joten mahtavalle paikalle on tulossa uusi majoitusliike.








Paikalliset ovat viritelleet rantojen puihin isoja keinuja, joissa on kiva nauttia tuulenvireestä ja ihailla merta. Meidän ”hurjapää”-neitokainen toki uskaltautuu kyytiin, mutta kovia vauhteja ei saa ottaa, vaikka äiti istuisi vieressä ;)

Huomisen vietämme vielä täällä Koh Maak'lla ja todennäköisesti tuossa omalla rannalla, ja ylihuomiselle meillä on veneliput Koh Kood'lle. Sämy soitteli tänään itävaltalaisten suosittelemaan hotelliin ja yritti saada huonetta varatuksi, mutta sai ohjeet soitella huomenna uudestaan. Mutta todennäköisesti meidät löytää seuraavaksi S-Beach -nimisestä hotellista, osuva nimi, eikö?! ;) Pitäisi olla aivan rannalla, ja lapsiystävällinen paikka.


Halauksin, SsSx

Seikkailupäivä ja kuvatuksia

Eilen oli ensimmäinen virallinen seikkailupäivä, joten sen kunniaksi ensimmäinen "kunnollinen" blogipäivitys :)

Heti aamupalan jälkeen vuokrasimme nimittäin skootterin. Olimme pohjustaneet mopolla ajelua Stella jo muutamana edellisenä päivänä kyselemällä haluaisiko tyttö tulla isin kyytiin, ja kovin innokkaasti neiti aina vakuutteli, että "JOO!". Noh, eipä tilannetta voinut enempää kuivaharjoitella, joten vuokrasimme hotelliltamme menopelin päiväksi. Yritimme metsästää lasten kypärää ympäri kylää, mutta kenelläkään ei ollut pikkukypäröitä tarjolla. Joten pyysimme kaikki mahdolliset liikenneturvallisuuteen vaikuttavat henkiolennot avuksi ja herran haltuun! Mietimme keskenämme miten matkaaminen oikein onnistuisi, kun Stella sanoi: "Isi istuu ja minä seison isin edessä." Jaahas, homma on siis sitä myöten selvä. Sämy ja Stella tekivät muutaman harjoittelurundin hotellin pihatiellä ja neiti osoittautui vanhaksi tekijäksi: Stellan pituus riitti juuri siihen, että nenänpää näkyi mittaritaulun yli ja pikkuruiset kätöset lepäsivät pehmusteena mittarin ja leuan välissä. Tämä harjoittelukierros on kuvattu seuraavana päivänä uudemmalla ja hienommalla mopolla.

 
 

 Ja eikun matkaan! Stella matkusti alkumatkan seisoen Sämyn edessä, mutta parin ensimmäisen pysähdyksen jälkeen halusi matkata välissämme. Tässä muikeat hymyt näköalatasanteelta sekä upea merimaisema.

 

Thaimaassa liikenteen tekevät haasteelliseksi vasemmanpuoleinen liikenne, väljät liikennesäännöt (esim. villit ohitukset ja omituiset ryhmittymiset risteyksissä), lukuisat tiellä viihtyvät elukat (koirat, apinat, mullikat, käärmeet, norsut...), JÄRJETTÖMÄT ylä- ja alamäet (Koh Chang on todella mäkistä maastoa ja tiukimmissa kohdissa tiet ovat tiuhaa ja kapeaa serpentiiniä) ja yllärit tien kunnossa. Joten kehoitin varsinkin alkumatkasta kuskiamme rauhallisuuteen ja tarkkaavaisuuteen, kunnes huomasin matkanteon sujuvan hyvin eikä miljoonat vaarat uhanneetkaan meitä. Toki täällä näkee aina silloin tällöin moottoripyörällä kaatuneita länsimaalaisia, mutta he ovat poikkeuksetta nuoria miehiä, jotka ovat jurripäissään kaatuneet mopolla, mahdollisesti ajaessaan pilkkopimeillä teillä auringonlaskun jälkeen. Meillä oli toki tarkoitus saapua takaisin hotellille päivänvalon aikaan, joten kotiväki siellä voi jatkaa rauhallisin mielin lukemista. 

Skoottereiden kunto täällä on yllättävän hyvä ja niitä voi vuokrata melkeinpä mistä tahansa. Läheisestä kylästä olisimme saaneet lähes pistämättömän menokin, mutta hotellilta saimme tietysti sen kaikkein rähjäisimmän, jolla oli ajettu vaatimattomat 47 000 km. Normaali päivävuokra moposta on kohtuulliset 5 €/pvä, kuntoon katsomatta. Tankkaukset hoituvat kätevästi paikallisissa bensakioskeilla, joissa bensa on pullotettu käytettyihin litran viskipulloihin. Hinta on n. 1 €/l, joten mopon kulutuksella yhdellä litralla ajaa 30-40 km.

Eväsostosten jälkeen köröttelimme muutaman kilometrin matkan Klong Plu -vesiputokselle, joka on helposti saavutettavissa n. 500 m kävelymatkan päässä parkkipaikasta. Polku oli kivikkoinen ja paikoitellen mäkinen joten Sämy sai kantaa Stellaa suurimman osan matkasta. Vastaan tuli muita turisteja, joista suurin osa taisi olla itänaapuristamme. Heidät tunnistaa, jos ei naisten yltiönaisellisesta tyylistä, niin miesten niukkaakin niukemmista Speedo-uikkareista tai tiukista minishortseista. Ne kun näyttävät olevan jokapaikanasusteet heikäläisillä.

Kävely viidakon läpi oli mukava kokemus, sillä ilma oli kohtuullisen viileä ja metsä tuoksui raikkaalta. Lämpötilat täällä ovat olleet muutenkin kohtuullisen siedettävällä tasolla. Päivällä on toki kuumaa ja helteistä, mutta ollaan silti max 35 asteen paikkeilla, ja merituuli viilentää mukavasti. Yöt viilenevät aavistuksen, joten tämän hetkisessäkin majoituksessa pärjäämme ilman ilmastointia, kattotuulettimen pitäessä ilman liikkeessä. Yhtenä yönä heräsimme ukonilmaan, joka leiskutti salamoita päällämme, mutta varsinaiset jyrähdykset kuuluivat kyllä kovin kaukaisilta. Vettä tuli tuolloin todella rankasti ja sateen jälkeen pieni majamme oli kuin höyrysauna. Muuten täällä on ollut poutaista ja täydellinen lomasää. Juttelimme eilen australialaismiehen kanssa, joka kertoi, että Phuketissa on tällä hetkellä sietämättömän kuuma, sillä siellä ei kuulemma tuule laisinkaan.

Vesiputouksella nautimme viilentävästä vedestä kahlailemalla matalissa altaissa. Ylemmässä altaassa olisi voinut sukellella, mutta me tyydyimme matalampiin "kokoperheenaltaisiin". Jyrkät kallioseinät tekivät minuun vaikutuksen: upea energia moisissa ikiaikaisissa muodostelmissa. Mahtavan maadoittava paikka!


Paluumatkalla isolle tielle pysähdyimme elefanttitarhan luona ja kävimme tutustumassa vauvanorsuun ja yhteen isompaan elefanttiin. Fanteille sai ostaa 50B:n (1,25 €) hedelmäkorin, josta sai syöttää banaaneja ja miniananaksia. Näppärästi norsut nappasivat hedelmät kärsäänsä ja veivät suuhunsa. Pikkunorsu herätti vähän pahaa mieltä, ainakin minussa, raukka kun näytti niin surulliselta. Jätimme harkintaan tunnin norsuajelun. Täytyy pehmittää ajatusta Stellalla, sillä kyyti on kieltämättä aika keinuvaista.





Lounasta teki jo kovasti mieli, joten lähdimme etsimään purtavaa. Seuraava kylä pohjoiseen oli Chai Chet, jonka ranta näkyi tielle, mutta sinne ei kulkenut kunnollista tietä. Sämy kurvasi rohkeasti tien tapaiselle ja hyppäsimme Stellan kanssa kyydistä kun pehmoinen hiekka alkoi pöllytä siihen malliin että mopon matka hyytyy täysin jos olemme kaikki kyydissä. Ranta osoittautuikin aivan mahtavan hienoksi! Ranta oli pitkä, rauhallinen, hiekka hienonhienoa, vesi puhdasta ja turkoosia, aallot olivat matalat ja ranta syveni todella hitaasti. Asettauduimme rantakuppilan pöytään ja tilasimme apetta. Ravintolassa oli vilskettä, mutta muuten ranta vaikutti todella tyhjältä: tännehän voisi tulla toistekin... Lounastuksen jälkeen heitimme rantsuvaihteen päälle ja nautimme olostamme rannassa kasvavan puun varjossa. Perinteisten mörköjen rakentelun ja uiskenteluiden jälkeen hieman punoittavin nahoin (Stella on edelleenkin vitivalkoinen, hih!) päätimme lähteä takaisin hotellille.

Puolessa välissä 20 min kotimatkaa huomasin pikkuneidin silmien olevan kiinni: tyttökulta oli nukahtanut väliimme mopon selkään. Aamuseiskalta kun on herännyt, koko päivän seikkaillut paikasta toiseen ilman päiväunia ja vielä kun istuu tasaisesti hurisevan mopon kyydissä, ihmekö tuo että alkaa vähän luomia painaa. Stella ehti nukkua pienet torkut ennenkuin kaarsimme takaisin hotellimme pihaan. Olipa valtaisan hauska päivä!

Edellisen päivän kuvasaldoa, olkaapa hyvät :)

Soodavesi on koko perheen suosikki, ja Stellan mielestä parasta oli kun kerran saatiin kaksi pilliä. Viilentävää, kerrassaan! Toinen suosikki on tuorepuristettu appelsiinimehu.

 "Koko kylä" kerääntyy rannalle iltaisin ihailemaan auringonlaskua. Aurinko laskee täällä klo 18 maissa. Kuuden jälkeen iskevät hyttyset, joten siinä vaiheessa on hyvä siirtyä ravintolan puolelle tai levittää Offit nilkkoihin.

 Stella ilakoi laskuveden aikaan muodostuvista "poluista", ja jaksoi juoksennella edestakaisin lätäköissä. Aarteita olivat myös simpukat, joita laskuvesi paljasti hiekan seasta.

 Hotellimme rantaravintola ilta-auringossa. Henkilökunta tekee todella pitkiä päiviä: samat ihmiset hoitavat aamupalatarjoilun, lounaan ja illallisen. Osasta porukasta kyllä huomaa, että työ vaatii veronsa: ilmeet eivät ole aina niin aurinkoisia. Ja se täytyy sanoa, että uskomattoman huonosti täällä puhutaan englantia. Luulisi kielitaidon tarttuvan väkisinkin, kun päivät pitkät työskentelee turistien kanssa, mutta silti osa porukasta ei osaa englantia sanaakaan. Mutta pääsääntöisesti ihmiset täällä ovat todella ystävällisiä ja aurinkoisia. Ja tietysti Stella saa paljon iloista huomiota, joka neidin tässä kehitysvaiheessa saattaa olla vähän hämmentävää; tyttö kun on niin kovin ujo ja arkailee tuntemattomia. Ei puhettakaan että menisi kenenkään vieraan syliin, niin kuin innoissaan teki Indonesiassa ollessamme.

 Maukas illallinen: BBQ-katkarapuja, valkosipulileipää ja salaattia. Nams! Thaimaalainen ruoka on kyllä niin maittavaa. Ihania makuelämyksiä olemme saaneet kokea.

 Pikku hirviömme! Ranskalaiset ja ketsuppi maistuvat :) Vähän on ruoka huonosti maittanut neidille, mutta vesi, tuorepuristetut mehut, pillimaito ja hedelmät menevät mainiosti alas, joten hyvissä lihoissa täällä taidetaan kaikki olla. Sämyllekin on tullut "sympatiakiloja" raskauteni johdosta ;)

 Lämpimiä halauksia kaikille, SsSx

Rantaelämää ja lomailuun asettumista

Kyllä sitä muutama päivä menee, ennenkuin sitä oikein osaa asettua lomamoodiin. Varsinkin kun kahtena yönä nukuin TODELLA huonosti, patja oli aivan järkyttävän kova, joten muutenkin temppuileva selkäni ei tykännyt patjasta laisinkaan eikä nukkumisesta tullut mitään. Huonosti nukutut yöt olivat kylläkin siinä mielessä paikallaan, että pääsin käsiksi omiin prosesseihini. Mieli kummasti hiljenee kun keho on aivan poikki... Eli ainakin tässä vaiheessa on sellainen tuntemus, että tämä ei ole yhtä 3D-kokemus kuin Etelä-Afrikan matka oli.

Stella on joka päivä puhunut: "lähdetään kotiin, omaan kotiin, papan luo". Liikuttavaa <3 Taitaa tytöllä olla vähän koti-ikävä, mutta kyllä täällä hauskaakin pidetään eikä vaan kotia kaipailla ;) Ja nyt voi sanoa, että olotila alkaa asettua. Viime yön kohtuuhyvä yöuni antoi voimia ja tänään on ollut oikein ihana päivä.

Tässä taas kuvaisa päivitys :)

Perinteinen thaihieronta alkamassa Klong Phrat'n rannalla. Hieroja hiljentyi rukoukseen ennen hierontaa. Tunnin hieronta merenrannalla maksoi 350 Bahtia eli n. 9 euroa. Ja oli todella hyvä ja osaava hieroja. Koska en pysty vauvamasun kanssa enää makaamaan vatsallani, nainen hieroi selkäni kun makasin kyljelläni.

Olemme nyt Lonely Beachilla Natural Beach Resortissa. Nimet eivät kylläkään yhtään anna oikeata kuvaa paikasta, sillä Lonely Beach'lla (yksinäinen ranta) ei tunne oloaan yksinäiseksi eikä Natural Beach (luonnollinen ranta) ole enää kovinkaan luonnollinen ;)

Isä ja tytär rakensivat äiti-, isä- ja Stella-mörön.

Tänään teimme retken läheiseen Bang Bao-satamakylään. Täältä lähtevät laivat viereisille pikkusaarille. Hauska ja eloisa paikka, mainioita kalaravintoloita ja kivoja putiikkeja. Tykättiin! Ehkä siksi, että täällä asuu ja elää paikallisia kalastajia, eikä koko elämä pyöri turismin ympärillä.

Näkymä laiturin päästä saarille.

Stella on hauska kun osaa vetää vaunujen aurinkosuojaa eteensä kun porotus alkaa ja työntää kuomun pois kun päästään varjokohtaan :)














Hedelmäostoksilla. Stellalle minibanaaneja ja äidille mansikoita iltapalaksi, nams! Ruoka on täällä arvatenkin maukasta ja edullista. Mereneläviä tulee syötyä, kasvisruokia, tuoreita hedelmämehuja ja soodavettä kuluu meidän perheeltä aika monta pullollista per päivä.

 

Stella on jostakin oppinut kielellä maiskuttelun kun jokin on hyvää :) Tässä odottelemme illallista hotellimme ravintolassa, kirjaimellisesti vesi kielellä ;)

Olemme täällä pitkälti day-to-day -meiningillä, mutta kohtuullisen pehmeä patja pitää meidät täällä ainakin kaksi yötä.

Love, SsSx

Bangkokista Koh Changille

Tässä superlyhyt mutta kuvaisa päivitys Koh Changilta.

 Perhe Piivek Bangkokin Eastern Terminal -bussiasemalla klo 07 odottamassa bussin lähtöä.

 Stella nautti matkasta maisemia ihaillen. Tässä neiti selostaa nallelle matkan tapahtumia. Tyttö onneksi nukkui osan matkasta, joten suht mukavasti pääsimme satamaan.

 Bussi oli mukava ja ilmastoitu. Sämy jutteli vierustoverinsa hollantilaisen miehen kanssa joka antoi kullanarvoisia vinkkejä Koh Changin suhteen.














Koh Changilla päädyimme Tiger Huts -bungalowhotelliin, jossa oli yksi mökki vapaana. Aika perusvarusteltu mökki on, mutta aiomme jatkaa huomenna matkaa, joten kaksi yötä menee varmasti jotenkuten. Sämyn kuvailun mukaan naapurin halkovajakin näyttää mökkiimme verrattuna viiden tähden luxusresortilta ;) Mökkejä on kolmessa rivissä, meidän on keskimmäisessä. Tässä ilta-aurinkonäkymä mökkimme kuistilta. Eli rantaan ei ole kovinkaan pitkä matka :)

Aamulla Stella halusi heti uimaan ja tekemään hiekkakakkuja.

Nyt olemme Koh Changin isoimmassa kylässä White Sand Beachilla ostoksilla ja päivittämässä blogia. Täällä on kieltämättä aika kanariameininki, joten toivomme löytävämme jonkin rauhallisemman mestan seuraavaksi.

Haleja <3
-SsSx-

Matkailua ja vihdoin Bangkokissa

Lentomatkailu on kieltämättä rasittavaa ja pienen kanssamatkaajan kanssa homma on kaksinverroin uuvuttavaa. Ensi jouluksi toivonkin pukilta Star Trek-aineensiirrintä, jolla voin biimata porukan hetkessä toiselle puolelle maapalloa. Lento Turkkiin oli lyhyt ja sujui oikein rattoisasti. Stella leikki tyytyväisenä leluillaan ja mussutti aterian kanssa tarjottua sämpylää.

 

Vaihtoaikaa Istanbulin kentällä oli reilut kaksi tuntia, jotka nekin kuluivat mukavasti kahvilassa istuskellen. Stella istuskeli tavarakärryissä ja teki ilmeitä ;)

Tuukan pyynnöstä kuvia Turkish Airlinesin illallisesta. Ensimmäisessä minun lakto-ovoversio: kohtuullisen hyviä pastatyynyjä ja mauttomia "grillikasviksia". Plussaa oikeista aterimista ja voista. Toisessa Sämyn naudanlihapasta.

Lento Istanbulista Bankgokiin lähti suht ajallaan puolen yön maissa. Pikkuneiti oli yllättävän pirteä ja katseli piirrettyjä klo 0.30 asti, jonka jälkeen ilmoitti, että nyt nukkumaan. Laitoimme Stellan väliimme penkilleen köllölleen ja tyttö nukahtikin oitis. Vähän levottomasti neiti kyllä nukkui, heräili välillä ja itkeskelikin. Itse katselin Black Swan -elokuvan ja yritin sitten nukkua. Jalat olivat niin levottomat, että nukkumisesta ei tullut mitään, joten katsoin toisenkin leffan silmät ristissä. Stella nukkui aamusta rauhallisesti ja heräsi vasta kun kone oli lähestulkoon laskuliu'ussa.

Bangkokin lentokenttä osoittautui todella toimivaksi ja siistiksi. Passintarkastusjonossa pääsimme ensin priority-jonoon, jonne muutkin lapsiperheet ohjattiin. Ja siitä pääsimme vielä thaimaalaisten luukulle, kun siellä oli tilaa. Laukut tulivat suit sait, Eurot tuli vaihdettua Bahteiksi ja opasteiden mukaan löysimme taksijonoon. Hyppäsimme taksiin ja reilun puolen tunnin ajon jälkeen kaarsimme Jasmine Resortin pihaan. Sämy oli ottanut meille hulppean huoneen, tai oikeastaan huoneiston. Olohuone, keittonurkkaus, makuuhuone, kylpyhuone ja erillinen wc. Mahdumme olemaan :) Huone sijaitsee 14. kerroksessa joten maisemat ovat hienot. Hotelli on todella rauhallinen, mikä vähän ihmetyttää, kun sijainti on todella hyvä ja hotelli suorastaan luxusta.

Huonepalvelu toi meille todella maukkaat thai-ateriat huoneeseen, jonka jälkeen olisi päiväunet maittaneet. Mutta koska lupaukset on pidettävä, vaihdoimme uikkarit yllemme ja lähdimme etsimään uima-allasta. Löysimmekin ulkouima-altaan, jossa oli lastenallas sekä aikuisten allas. Stella riemuitsi altaaseen hyppimisestä ja kieltämättä oli mukava vaan olla ja relata. Sisältä löysimme poreallasosaston, joka sekin oli yksityiskäytössämme.




Illalla kävimme pikaisella kävelyllä ja haimme pientä iltapalaa. Stella oli aivan poikki, joten hän nukahti klo 19 maissa sohvalle piirrettyjä katsellen. Nostin neidin sänkyyn nukkumaan ja itsekin painuimme pehkuihin puoli kahdeksan maissa. Stella heräsi klo 23.30 ja oli aivan pirteä. Noh, ei muuta kuin ylös, muumit pyörimään ja leikit käyntiin. Sämy jäi leikkimään neidin kanssa ja minä vetäydyin makuuhuoneeseen lukemaan ja odottamaan uutta unta. Klo 02 nukahdin ja klo 03 Stella ja Sämy tulivat takaisin nukkumaan.

Aamulla heräsimme klo 8 jälkeen ja mainion aamupalan jälkeen kävelimme hotellin edustalla olevalle Sky Train-asemalle ja hyppäsimme autokaistojen yläpuolella olevalla sillalla kulkevaan junaan. Kuvassa Sky Trainin reittikartta.

Tavoitteenamme oli löytää ostoskeskus josta löytäisimme Stella rattaat. Unohdimme rattaat kotiin, eikä tyttö jaksa kävellä pitkiä matkoja, eikä häntä myöskään jaksa kantaa, joten rattaat oli hankittava. Hakusessa oli myös uusi uninalle, joka sekin unohtui kotiin. Valtaisasta ostoskeskuksesta löysimme tavaratalon ja sieltä leluosaston. Stella heti bongasi suht pienen pinkin nallen, joka sitten jäikin tytön kainaloon. Myös rattaat löytyivät, joten nyt matkanteko on helpompaa.




Ajattelimme käydä paikallisessa merimaailmassa, mutta lippujen hinnat olivat aivan järjettömät! Vuoden 2009 matkaoppaamme mukaan liput kustansivat kaksi vuotta sitten 350 Baht, ja nyt ne olivat 900 Baht. Stellastakin olisi joutunut maksamaan 700 Baht, eli yhteensä 2500 Baht, eli yli 60 euroa!

Onneksi leluosastolla olimme bonganneet lasten leikkialueen, jossa oli kaikenmoisia härveleitä ja pelejä. Tyttö oli oikein tyytyväinen pienen junan kyydissä ja mätki isänsä kanssa kumivasaralla ylösnousevia ankkoja :)













Tänään aiomme mennä ajoissa nukkumaan sillä aamulla on aikainen herätys. Aamupalan jälkeen ajamme taksilla läheiselle Eastern Terminal'lle ja hyppäämme bussiin klo 07. 300 km matka rannikolle vie ilmeisesti n. 5 h, joten parempi lähteä ajoissa liikenteeseen.

Kaikki hyvin siis täällä. Lähetämme auringonpaistetta ja lämpöä sinne kotiin <3

-SsSx-

Matkasuunnitelman tynkää

Lähtöön on n. 1,5 vrk joten blogi on hyvä avata! Tervetuloa mukaan matkaan!

Lauantaina 14.1. lennämme Turkish Airlinesilla Istanbulin kautta Bangkokiin, jossa yövymme kaksi yötä Jasmine Resort -hotellissa. Hotellissa tärkein kriteeri taisi olla uima-allas, jota pieni matkalainen odottaa kuin kuuta nousevaa. "Kuivaharjoittelua" on tehty jo monta viikkoa: olohuoneen iso nojatuoli on saanut esittää lentokonetta, johon Stella ahtautuu isin ja äidin väliin. Koneessa tietysti ensin laitetaan mielikuvitusturvavyöt kiinni, syödään leikkimuoviastioista ja sitten nukutaan, eli pidetään silmiä kiinni noin 3 sekunnin ajan. Sitten ollaankin Thaimaassa, jossa isi ottaa taksin ja taksilla ajetaan hotellille. Hotellilla juostaan oitis uima-altaalle, jota on saanut esittää kova olohuoneen lattia. Siinä sitten kieriskellään ja "aah miten ihanaa vettä täällä onkaan"!

Bangkokista otamme bussikyydin Laem Ngob -satamakaupunkiin, josta lähtee lautta Koh Chang-saarelle. Ajatuksenamme on olla Chang'lla niin kauan kun siltä tuntuu ja jatkaa siitä saaren eteläpuolella oleville pikkusaarille, Koh Mak'lle ja Koh Kood'lle.

 
Thaimaan kartta.

Koh Chang ja ympäröivät pikkusaaret.

Olen lähipiiriä varoitellut, että tällä kertaa matkakertomus ei liene niin seikkaperäinen, sillä Stella ei nuku enää päiväunia, joten kirjoitusaikaa voi olla vaikeampi löytää. Mutta panostamme ehkä enemmän kuviin, joten pysytte kärryillä millaisissa paikoissa matkaamme.

Pienin matkalainen kulkee masussani mukana, sillä olen tällä hetkellä 16. viikolla raskaana. Olo on hyvinvoiva ja vatsa vielä suhteellisen pieni, joten uskon jaksavani matkan oikein mainiosti.

Ensimmäistä entryä voipi odotella kunhan olemme päässeet Bangkokiin, joten pysykäähän kuulolla :)

- SsSx-